Voi elämä, tänään meinas iskeä pieni paniikki!! Aamupöperössä poljin yliopistolle ja laukoin wc:stä suoraan luentosaliin. Kohta soi puhelin ja vaksi soittaa avainnipustani, jonka olin jättänyt. Joku ihana enkeli oli kiikuttanut ne vahtimestarille, joka sai minut kiinni avainlätkän avulla. Kuinka tuollaisen nipun voi edes unohtaa minnekään?!
Tuntuu että on niin paljon asioita jotka pitää suorittaa, että pienet jutut unohtuvat ihan liian herkästi! Onneksi tänään on loppupäivä...ilta vapaata. Pizzataikina on nousemassa ja kohta haen kaupasta täytteet ja viinipullon :) Toki huomenna on taas koulua ja töitä 8-21.
Olen aina ajatellut että what goes around, comes around. Miten tuon nyt järkevästi suomentaisi..sitä saat mitä tilaat :D Jos löydän lompakon, vien sen poliisiasemalle tai soitan suoraan omistajalle, samoin puhelimet, avaimet yms. Yritän muistaa käytöstavat ja antaa paikkani vanhemmalle henkilölle bussissa, junassa yms. Monesti ei hymy irtoa vastaantulijoille, mutta yritän kuitenkin. Ja uskon myös että minua muistetaan kun hövellän omaisuuttani pitkin katuja :D
Vuosi sitten vein kirpputorille tavaraa ja kädet täynnä tiputin lompakon ruuhkaisen tien varteen. En edes huomannut lompakon kadonneen kunnes palasin autolle ja muutama vanhempi rouva oli pysähtynyt auton eteen ihmettelemään. Sain lompakon takaisin sisältöineen päivineen, enkä joutunut uusimaan kortteja. Rouville annoin viimeiset lounarit palkkioksi.
Toivon myös että oma käytös ja se miten ihmisiä kohtelee seuraavat samaa kaavaa! Nyt aineksien hakuun ja rentoutumaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti