Siitä se kenkä sitten puristaakin. Syksyn tulo tietää aina vanhoista ystävistä luopumista :( Joku lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, toinen töihin, kolmas muuttaa oman rakkaan perässä. Pakkohan meidän on elämässä eteenpäin liikkua, mutta itsekkäänä ei haluaisi päästää irti!! Eikö kaikki voitaisi muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, vierekkäisiin taloihin. Sokerin ja jauhojen lainaus olisi taas niin yksinkertaista kuin ennenkin ja vieraisille voitaisiin mennä ilman puhelinsoittoa. Yhteinen illanvietto järjestyisi ihanan spontaanisti ja helposti nyyttäreinä. Talo olisi siisti, pyykit olisi pesty, pulla ja leipä aina lämmintä ja juuri uunista otettua...joopa joo innostuin unelmoimaan :D Nimimerkillä imuroin kahden kuukauden välein, ikkunoita en ole vieläkään saanut pestyä...
Nopeat ja helpot kaurakeksit <3 Nam (Näihin voi lisätä vaikka ranskanpastilleja tai Marianne murskaa) |
Tänä aamuna kun rakas ystäväni muutti Sallaan töihin tajusin syksyn tulleen. Aurinko paistoi ja ulkona oli lämmintä, mutta syksy se on, ei voi muuta. Olemme käyneet kävelemässä ja uimassa Tuiran uimarannalla viikottain useamman kerran ja ei se ole sama yksin. Vesi tuntui edelleen kylmältä ja hiekka rapisi kenkien alla, mutta vieressä oli tyhjä paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti