Mistä tietää tosirakkauden?

Minulle tosirakkautta on kun kultani pesee suihkun lattian. Ja tiskaa. Tekee ruokaa ja kattaa sen nätisti pöydälle. Laittaa aamulla kahvin tippumaan ja aukaisee verhot, jotta voin herätä auringon paisteeseen. Voitelee lumilautani pohjan ja katsoo että siteet on ok. Auttaa kirjollisissa töissä korjaten kaikki hullut virheeni, jota en edes huomannut olevan. Sanoo minun olevan kaikista ihanin, vaikka tukkani on likainen ja hampaani vielä pesemättä. Tulee kunntelemaan jokaisen keikkani. Muistaa välillä kehua vaatteita jotka olen tehnyt. Vaihtaa pyöräni renkaan (jonka osaan kyllä itsekin tehdä). Tarjoaa autokyytiä sateisena päivänä. Silittää hiuksiani.

Kesän viimeinen tentti

Miksi aina kun pitäisi lukea tenttiin huomaa että tiskit ovat tiskaamatta, imuria ei ole ulkoilutettu viikkoihin, petivaatteet pitäisi vaihtaa, pestä pyykkiä, jopa vessan pesu houkuttaa enemmän!! Samaan aikaan löydän kaikki kirjat jotka ovat miljoona kertaa mielenkiintoisempia kuin tenttikirjat :) Hyvä esimerkki Kemikaalicocktail-blogin kirjoittajan, Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa kirja. Eihän tuota voi laskea käsistä kun aloittaa!!

Sitten olisi ihana käydä kävelyllä ja uimassa Tuiranrannassa, eipä tarvi taistella tilasta muiden uimareiden ja vesijuoksijoiden kanssa :) Ja leipominen on aina kivaa!! Varsinkin kun oma muru on pelireissulla, niin päivä pitää täyttää asioilla joita rakastaa...kuten tämä mustikka-mansikka-piirakka mummon reseptillä, nam!

Nam nam, bruschettaa

Ompelukonettakaan en ole ulkoiluttanut aikoihin, taitaa olla aika tehdä uusi syysmekko...Niitähän ei olekaan kertynyt kaappeihin :D Voisi varata pöydän kirpputorilta ja viedä ylimääräiset sinne, mutta kun vanhoista ei voi luopua :/ Aah, ja vaatekaapin järjestäminen...Saankohan luettua ollenkaan tenttiin. Olisi ehkä sittenkin ollut viisasta lähteä vierailemaan vanhemmilla ja ottaa tenttikirjat mukaan!

Tule jo talvi!

Aaaaa, en malta odottaa että ensilumi sataisi!! Oih, se tunne kun kytätään ikkunasta joko lunta olisi tarpeeksi laudan ulkoiluttamiselle, laudan voitelu, yleinen hifistely kamojen kanssa :D

WC-näkymä Cerviniasta :D

Rakas lauta ja uudet stiletot-HTC-kuva

Alppimatkan odotus, pakkasmittarin kyttäys. Ruskotunturin laelle kiipeäminen; ylös alas, ylös alas... tuska ettei pääse ylös umpihangesta jos kaatuu. Ensimmäisten laskujen aikana hiipivä pelko, "vauhti on ystävä" :D

Tässä on ihana Ruskotunturi..vaikka vähän huonosti näkyykin, parhaat puuterit :D HTC-kuva

Viime pääsiäinen Ylläksellä-HTC kuva

Ettei kukaan saa väärää käsitystä, mainittakoon että olen paskaakin paskempi laskija :D Umpihangella ja metsässä uskallan päästellä, mutta rinteessä ihan mamis...Sen siitä saa kun aikuisiällä alkaa vasta laskea ja pelätä että paikat menevät rikki :D

Tule jo talvi!!!

Lisää sienistä

Olen miettinyt sienikuivurin ostoa jo vuoden ajan. Tänään kuitenkin laitoin Pohjois-Pohjanmaan martoille viestiä, olisiko heillä vuokrata sellaista ja jo löytyi :) 7e/vrk

Sienet oli helppo asetella ritilöille ja ei muuta kuin kuivuri pömisemään. Kulhollinen haperoita ja tatteja meni juuri sopivasti kuivuriin ja ulos tuli 2 1/2 lasipurkkia. Annoin haperoiden ja tattien olla noin kaksi ja puoli tuntia ja leikkasin ne tosi ohuiksi että kuivuisivat nopeasti :)

Huono puoli kuivurissa on, että talomme on yhtä kuuma kuin kesällä ja kun vielä tein sieni-pekonipastaa ja lättyjä jälkkäriksi nousi asteet yli 25 :D

Nam nam, siitä tullaankin Top 5 ruokiin:

Sieni-pekonipasta...Oli lopulta jo niin iso nälkä etten edes kuvata ennättänyt, joten kamerakännykkäkuva (HTC Desire) viime kerralta :)

Kauneudenhoitoa

Olen laiska hoitamaan ihoani. Vuosia pesin kasvot perussaippualla ja poistin silmämeikit sekä käytin kasvo/vartalovoiteena yhtä luotto rasvaa ->Aqualan L. Omistin silmänympärysrasvan...mutta se lojui laatikossa käyttämättömänä seitsemän vuotta :)

Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa "oikeaa"naamarasvaa :) Luin eri blogeista Cliniquesta ja päätin testata! Ostin silmänympärysvoiteen, kasvorasvan ja kasvoveden ja kokemus on ollut positiivinen. Kasvovesi taisi jäädä jatkuvaan käyttöön, silmänympärysvoiteen aion kuluttaa loppun asti, mutta luultavasti sen käyttö jää...En oikeastaan huomaa mitään eroa, ehkä jatkankin loppupurkin vain toiseen silmään :D Kasvorasva on ollut sopivan kevyt näin kesällä, syksyllä taidan palata Aqualan-purkkiin...

Faktahan on että iän myötä rypyt lisääntyy, joillain enemmän kuin toisilla. Toisella mummollani on todella sileä iho, vain naururypyt silmien ja suun ympärillä. Hän kertoi hehkeän ihon salaisuudeksi mäntysuovalla pesun ja merisuolalla kuorinnan- huhhuh, voin kertoa että pikkusen kirveli! Äitini käyttää Avitcid 0,05% voidetta kerran viikossa ja Reijalla 57v. on kaunis iho!

Nyt rasvapurkkien nimeen vannovat kavahtavat, mutta uskon että mitä laitan suuhuni vaikuttaa paljon enemmän ulkoiseen kauneuteen. "Sipsidieettin" aikaan ihoni voi todella huonosti, ja joka kuukausi pukkaa leukaan "hormonialueelle"muistutus kun on se aika kuusta. Jos syön aamiaiseksi munia ja pekonia, päivällä voissa paistettuja muikkuja ja iltapalaksi turkkilaista jogurttia ei ihoni reagoi mitenkään. Kun taas jos syön aamulla leipää, päivällä perunaa ja illalla leipää on pikku näppyjä tulossa pilvin pimein! Odotanki innolla että saan käsiini Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjan!!

Syksy on tulossa

Syksyn tulo herättää minussa aina haikeutta. Ei sen takia että lehdet tippuvat, ruoho menettää värinsä tai auringonvalo vähenee. Rakastan luonnon moninaisuutta vuoden kiertokulussa. Ja sykysyllä on ihan mieletön ruska! Mikä onkaan ihanampaa kuin istua vilttiin kääriytyneenä ja kuunnella jazzia ja juoda teetä hyvän ystävän kanssa vesisateen ropistessa ulkona <3

Siitä se kenkä sitten puristaakin. Syksyn tulo tietää aina vanhoista ystävistä luopumista :( Joku lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, toinen töihin, kolmas muuttaa oman rakkaan perässä. Pakkohan meidän on elämässä eteenpäin liikkua, mutta itsekkäänä ei haluaisi päästää irti!! Eikö kaikki voitaisi muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, vierekkäisiin taloihin. Sokerin ja jauhojen lainaus olisi taas niin yksinkertaista kuin ennenkin ja vieraisille voitaisiin mennä ilman puhelinsoittoa. Yhteinen illanvietto järjestyisi ihanan spontaanisti ja helposti nyyttäreinä. Talo olisi siisti, pyykit olisi pesty, pulla ja leipä aina lämmintä ja juuri uunista otettua...joopa joo innostuin unelmoimaan :D Nimimerkillä imuroin kahden kuukauden välein, ikkunoita en ole vieläkään saanut pestyä...

Nopeat ja helpot kaurakeksit <3 Nam (Näihin voi lisätä vaikka ranskanpastilleja tai Marianne murskaa)

Tänä aamuna kun rakas ystäväni muutti Sallaan töihin tajusin syksyn tulleen. Aurinko paistoi ja ulkona oli lämmintä, mutta syksy se on, ei voi muuta. Olemme käyneet kävelemässä ja uimassa Tuiran uimarannalla viikottain useamman kerran ja ei se ole sama yksin. Vesi tuntui edelleen kylmältä ja hiekka rapisi kenkien alla, mutta vieressä oli tyhjä paikka.

Sienimetsällä

Huh, kyllä väsyttää :) Mikä onkaan sen ihanampaa kuin viettää päivä ulkona ihanien ystävien kanssa!! Lähdimme aamulla kohti Hailuotoa tatin kuvat silmissämme ja eihän niitä silloin tietenkään löydy!

Tätä ihmettelin, mikäs kaveri se sinä olet?

Jee, puolukat on kypsiä muutaman viikon kuluttua, onko parempaa janojuomaa kuin puolukkamehu ja soda(streamerillä kotoisasti)

Sain saaliiksi haperoita ja muutaman tatin, eiköhän ihana sieni-pekoni-pasta tästä valmistu ja osan kuivaan talven varalle...Pitääkin huomenna metsästää kuivuria!

Ihanaa!!

On pakko iloita ja kun oma kulta ei aina jaksa kuunnella löpinää vaatteista, postaan siis tänne :D

Kävin tänään Fashion Stock Salessa, joka järjestettiin tällä kertaa Oulussa ja olin pettynyt tarjontaan! Olihan siellä toki ihania tuotteita, mutta ei niin paljoa kuin olisin odottanut ja hinnat olivat mielestäni aika korkeita. Lumin tuotteita kuolasin ja ne ovat mielestäni joka pennin arvoinen sijoitus. Nahka tuntui niiiin pehmeältä <3 Luulen että syksyksi on etsittävä joku työ, jotta saan ostettua ihanuuden itselleni!!

Kävin ystävieni kanssa sitten samalla reissulla kirpparilla. Poikkesimme secondhand storessa isollakadulla ja mikä mekko tarttui mukaani!! Olen miettinyt mitä laitan päälleni siskoni tuleviin häihin ja sieltä se löytyi :) 

Alusmekko on mustaa taftia ja päälinen mustaa pitsiä. Täytyy vain muokata yläosaa, johon en ole tyytyväinen, mutta 5e ei ole paljon tästä kauneudesta <3

Nam nam nam

Oma kultani on maailman paras kokki! Tai ainakin Oulun paras...tai vähintäänkin, noh, erinomainen! Ennen tapaamistamme saatoin syödä pastaa ja jauhelihaa/tonnikalaa vaikka koko viikon! Elin sipsipusseilla ja leipomillani herkuilla. Saatoin tuhlata koko viikon ruokarahat (muutaman pennosen) munkkipussiin.

Luulen, että olin niin heikoilla sipsihyllyjen edessä, koska ravintoarvot eivät olleet oikein kohdallaan. Ja töissä käydessäni söin karkkia ja muita herkkuja yleiseen väsymykseen/v*kseen. 

Kun muutimme kullan kanssa yhteen olin ihan järkyttynyt voin ja kerman määrästä, miten joku voi kokata noin epäterveellisesti (hahha minun omat sipsidieetit)!! Olin äidiltäni oppinut juomaan vähärasvaista maitoa, kevytjogurtteja, dippiin meni kaikkein vähärasvaisin kermaviili yms. You got the point :) Ja kas kummaa, nyt huomasin ruuan maistuvan aivan taivaalliselta! Mieluummin söin ihanaa pasta-bologneseä kuin väänsin karkkipussin. 

Silti soimasin itseäni kokoajan kun pistelin voita ja kermaa (ja ihan super hyvää ruokaa) naamaan. KUNNES luin Antti Heikkilän Ravinto ja terveys. Voi herran jumala, kuinka tyhmä ihminen voi olla. Yritin patistaa kultaa lukemaan kirjan läpi, mutta miksi, hän eli jo kuten Heikkilä kehotti. Söimme jo kuten Heikkilä neuvoi (Onneksi minä en ole meidän perheen kokki). Hahhaa, voit kutsua minua Heikkiläläiseksi...vaikka kirjassa välillä ärsyttikin liiallinen paasaus :/

Mutta takaisin ei ole menemistä. Nyt kun maistan eri ruokia, huomaan lisäaineet ja karmeaa sontaa mitä ihmiset kantavat kaupoista kotiin! Ainakin Helsingissä Stockalla on myynnissä homogenoimatonta jogurttia ja itse haluaisin kokeilla maitoa suoraan tilalta, lisää voit lukea tästä. Minusta on pikkuhiljaa kuoriutumassa ituhippi metsästysluvalla..Kerron siitä lisää kun metsästyskausi alkaa :D

Listailen tänne välillä suosikkiruokiani <3 (kännykuvilla :)

Numero Uno: 

Hirvi-chili-pekonihampurilainen kotitekoisella chili-kastikkeella ja itse leivotuilla sämpylöillä. Välillä teemme purilaiset pelkästään salaatin kanssa ja TOIMII!

Viha-rakkaussuhde

Vihaan...tai vihasin ennen juoksemista. Aloitin juoksemaan muutama vuosi sitten kun isäni, isomahainen ei-urheilija kävi kipittämässä puolimaratonin Levillä. Ennen aloitusta isäni ja hänen kaverinsa vetäisivät huiviin lätyt hillolla ja kahvilla :D Mutta tulivat maaliin kävellen/juosten. Kun he suorittivat tämän, ajattelin että kyllä minäkin siihen pystyisin. Aloin juosta aamuisin ennen töitä, vihaten joka askelta, mutta pitäen mielessä tulevan koitoksen. Kun syksy koitti, sairastuin mahatautiin viikoksi ja en sitten pystynytkään osallistumaan. Sitten tuli muutto Ouluun ja unohdin juoksun.

Joskus keväällä keskellä opiskelu- ja työkiireiden muistin alkuperäisen suunnitelmani. Taas juoksu tuntui olevan kuin suoraan helvetistä! Mutta kas kummaa, laulutuntien hengitysongelmat ratkesivat kuin itsestään ja pikku hiljaa aloin tykästyä juoksemiseen (...tai oikeastaan lönkyttelyyn mutta kutsutaan sitä nyt juoksemiseksi). Juostessani löysin myös itsestäni rauhan, en voinut ajatella tuhatta asiaa samalla vaan ainoastaan keskittyä hengittämiseen.

Sitten koitti seuraava syksy, en ollut ehtinyt käydä lenkillä kuin pari kertaa kuussa ja osallistuin puolikkaalle Oulussa. Hittolainen, tein sen! Aika oli todella nolo, mutta juoksun vihaajaksi onnistuin juoksemaan 21 km ja risat pysähtymättä.

Googlaan itseni ja ystäviäni aina silloin tällöin (kai muutkin sitä tekevät?), ja joka kerta minua kirpaisee hidas aikani puolikkaalta. Viime uutena vuonna lausuin karmeat sanat, aion juosta puolikkaan kahteen tuntiin tänä vuonna. Perkule, Oulussa juostavaan puolikkaaseen on aikaa muutama hassu viikko ja en ole ehtinyt paljoa harjoitella. Kuka piru sitä jaksaa helteessä ravata kun paljon mieluummin voi nautiskella lämmösta, kylmästä oluesta ja ihanista grilliherkuista!

Kävin kuun alussa lenkillä pitkästä aikaa :D Stana tuntui kauhealta!! Joka askel kirvelsi ja henki ei kulkenut millään. Mietin jo kääntyväni takaisin, miksi teen itselleni näin kauhean olon! Silti köpötin menemään ja ajattelin sen helpottuvan askel askeleelta. Seuraavana päivänä lähdin uudelleen juoksemaan ja JEEE!! oli ihanaa :)

Jännä miten juoksu voi aiheuttaa niin ristiriitaisia tunteita minussa, mutta ehkä teen sitä koska parhaimmillaan se on lepoa itsestäni ja ajatuksistani (kuten astangajooga). Mutta syyskuu lähestyy kovaa vauhtia ja suoraan sanoen ajatus puolikkaasta pelottaa! ...Ehkä varaanki reissun jonnekin keskieurooppaan loppuvuodelle ja käyn juoksemassa siellä :D

ps. Uusin kävelykenkäkokeilu. Ostin avi-motion tonin' kengät ja pakko myöntää, täysin mainonnan perusteella! Kuka nainen voi olla ostamatta kenkiä, jotka lupaavat täydellisen p*een ja reidet. Käytössä kengät tuntuvat mukavilta, pidemmilläkään reissuilla ei jalkapohjat väsy. Aluksi kengät tuntuivat "vääntävän" omituisesti (ystäväni sanoi samaa) mutta ensimmäisellä kerralla siihen jo tottui. Olen käyttänyt kenkiä nyt kolme viikkoa, ehkä kolme kertaa viikossa ja saatan olla havaitsevani että takareidet ja pohkeet ovat kireämmät. Kengäthän ovat susirumat ja huutavat valkoisuuttaan kilometrien päähän, taidan upottaa ne mutalammikkoon piakoin :D

Kuvat on otettu HTC Desire puhelimella :)

Elämää Etsimässä

Kesti 27 vuotta kunnes olin täysin tyytyväinen siihen miltä näytän. Tänään kävelyn jälkeen suihkusta tullessani tuijotin peiliä ja vihdoin hyväksyin vartaloni ja kasvoni sellaisenaan. Olin toki lapsena enemmän kuin itsevarma tokaistessani olevani "Kaikista ihanin"...ja tästähän minua muistutetaan aina perheen ollessa koossa :D

Olen matkustanut ympäri maailmaa mukanani tunne, että jotain on odottamassa minua nurkan takana. Olen tuntenut etten koskaan riitä eikä mikään riitä, kuin maailma valuisi sormieni läpi. Tänään siihen tuli muutos, luulen että muutos tulee olemaan suurempi kuin tajusinkaan.

Ajatus blogin kirjoittamisesta on ollut mielessäni pitkään, olen vain miettinyt mistä kirjoittaisin. Rakastan vaatteita, kenkiä, meikkejä, leipomista, ompelemista, laulamista, soittamista, urheilua, remontointia, diy-projekteja; haluan tehdä kaikkea ja Heti! Tästä tulee siis vähän kaikkea blogi, ajatuksiani ja toimiani jokapäiväisessä elämässäni :)