Vauva ja Venla

Venla-koiramme on ollut kerrassaan ihana Kisulin kanssa. Aina kun olemme kolmestaan kotona, tulee se ihan vauvan viereen ja ne alkavat yhdessä kieriskellä ja varmaan tuota leikkimiseksi voisi kutsua :D Ehkä Venlalla jäi jotain äidinvaistoja omista pennuistaan (En nyt muista olenko kirjoittanut siitä mitään tänne? Tarkistan ja palataan astialle)
Jälleen kerran kämäsiä kännykkäkuvia...

Näillä tytöillä on yleensä niin kova vauhti päällä, että kunnon kuvia ei ehdi ottaa :D

Täytyy sanoa että olen yllättynyt kuinka hyvin Venla on ottanut vauvan vastaan. Kun koko perhe on kotona, se tarkkailee vauvaa kauempaa ja jos joku vieras ottaa vauvan syliin alkaa se heti pitää silmällä pienokaista. Kun olen lenkkeilemässä Venlan kanssa ja jos vauva ei ole mukana, pitää Venlan käydä nuuskaisemassa kaikkia vaunuja, "ettei vain meidän vauva ole eksynyt teidän mukaan" :D

Jos harkitset metsästyskoiraa, niin länsisiperianlaika on mitä ihmeellisin kumppani kotiin ja metsälle <3

...mutta voi pojat se on herrrrmoja repivää kävellä vaunujen kanssa...tai Alman kanssa kolmestaan kun kummallakin on vielä metsästyskunto päällä. Venla nykäisi viime viikolla hihnaa ja kun en ollut valmiina meni minulla selkä :/ Pariin päivään en voinut nostaa vauvaa saatika kättä, piti hakea kipupiikit ja burana-kuuri :/ Mutta kaikki on taas hyvin ja tämä antoi minulle kimmokkeen saada selkä- ja vatsalihakset kuntoon ettei näin pääse enää koskaan tapahtumaan! Kuntoilua siis tiedossa :)