Ompelukuume

Minut on vallannut ompelukuume! Ostin itselleni valmistujaislahjaksi saumurin! Olen haaveillut sellaisesta vuosia ja nyt viimein täräytin :D Son Bernina ja I'm in love. Ollessani marraskuussa vanhempieni luona ompelin äidin koneella parissa tunnissa hameen ja mekon ja Kisulille mekon ja housut. Ah sitä riemua kun niin helposti onnistuu :D

Tässä on tärähtäneitä kännykkäkuvia vaatteista mitä tein äitini koneella:

 

Kisulin mekko ei ole vielä ihan valmis, ja saa nähdä mahtuuko se Kisulin päälle enää kun lopulta valmistuu :D Housut taas ovat olleet niin tiuhaan päällä että ne ovat jo ihan kuluneet :)

 

Meillä oli lauluyhtyeellä vasta keikka ja aikomukseni oli tehdä pitkästä aikaa kunnon mekon vuorineen. Ainoa kompastuskivi on paska ompelukoneeni :/ Kävin hakemassa Eurokankaasta oranssia villa-kangasta ja kaavat, mutta kuinkas ollakaan, myyjä leikkasi palan vinoooooon :/ ja kaavat eivät sovi mitenkään päin kankaalle....Stana, ensimmäiset kirosanat...
Sain kuitenkin leikeltyä mekon vaikka siitä tuli reilusti lyhyempi mitä kaavat näyttävät :/ Villaa oli tosi helppo ommella ja mekko ja vuori valmistuivat kädenkäänteessä. Piti vain kavennella moneen otteeseen. Olen niin kummallisen mallinen, että ehkä sen takia en koskaan jaksa ommella kaavoista. Joudun aina korjailemaan tosi kauan että vaate alkaa istumaan :( Samalla vaivalla teen vaatteet omasta päästä.

Sain mekon valmiiksi loppusuoralle (viimeisiä kavennuksia vaille), mutta totesin näyttäväni, näin talven jäljiltä kalman valkealta! Oranssi on niin ärhäkkää, että se vaatii kaveriksi ruskettuneen ihon.

Jätin mekon kavennuksia vaille odottelemaan siis kevättä. Jotenkin tuntuisi turhalta kaventaa sitä nyt ja sitten kuntokuurin jälkeen uudestaan.

Olen myös tilannut Noshilta aiiivan ihania luomukankaita ja ommellut Kisulille sekä siskon pojille mm. t-paitoja, leggareita, mekkoja, haalareita. Voi että ompelu voi olla kivaa! Pitää ottaa kuvia ja tehdä lisäpostaus näistä :)

Ihmismikro

Mun veli on joskus ostanut itselleen ihmismikron, tai siis infrapunapussin. Myös hyvinvointipussiksi kutsuttu :)

Olin alkuviikosta tyttöjen kanssa vanhempieni luona ja pääsin testaamaan pussia. Voi jummijammi se tuntui hyvältä! Ensimmäisen kerran jälkeen kun käytin pussia olin ihan väsynyt ja rentoutunut. Seuraavana aamuna heräsin ensimmäistä kertaa yli vuoteen siihen ettei mitään paikkaa särkenyt! Toisella kerralla pussi vain rentoutti ja kolmannen kerran jälkeen olo oli energinen! Lämpöä minulla oli joka kera 42 astetta ja 40min. Kolmannella kerralla olisin jopa voinut nukahtaa pussiin, niin miellyttävältä se tuntui!

Nyt harkitsen oman pussin ostoa, tosin yritän saada veljeni pussin lainaan vähän pidemmäksi aikaa että tulisi varmasti testattua kannattaako omaa hommata. Hinta on äitiyslomalaiselle melko suolainen :/ Mutta uskon että se maksaisi itsensä takaisin kun kevät koittaa ja lenkkipolut kutsuvat.

Vähän googlailin netistä ja en löytänyt negatiivisiä käyttäjäkokemuksia, tosin tuote ei ole niin kauhean yleinen. Silti hirvittää ajatus tuosta ihmismikrosta, voiko se olla turvallinen? Onneksi pussia ei vedetä pään ympärille :D Käyttäjäkokemuksia lukiessa ihmiset olivat nukkuneet yönsä pussissa, se tuntuu hurjalta, siinähän kuivuisikin aika lailla! Kuuluisin mielelläni muiden kokemuksia, jos vain olette tuotetta testanneet pidempään!

Jos joku on vielä ymmällään että mikä ihme, niin tässä isäni näppäämä kuva minusta pussissa, yhtä hehkeänä kuin Satu Tuomisto mainoskuvissa ;D

Edit. Ei niin kauheita tarinoita lastentarhoista

Ja lopussa viimeisin päivitys :)

Voi hyvä tavaton! Läheinen ihminen soitti minulle eilen ja kertoi mitä heidän tarhassaan Helsingissä on tapahtunut. Kyseisen tarhan vanhemmat ovat perustaneet facebookiin oman ryhmän, jossa eräs isä oli ilmoittanut yhden lapsen jääneen pihalle yksin! kun hän oli viemässä omaa lastaan tarhaan. Hoitajat ja muut lapset olivat sisällä ja unohtaneet yhden lapsen pihalle! Herran jumala, miten tuollaista voi tapahtua?! Mikä tästä tekee mielestäni vieläkin pahemman on se, etteivät hoitajat ole ilmoittaneet lapsen vanhemmalle! Luottavatko he, että lapset ovat vielä niin pieniä etteivät osaa kertoa päivän tapahtumista? Läheiseni lapsi oli kertonut kotona koko illan jostain sedästä ja äiti oli yrittänyt kysellä että mikä setä, mutta ei ollut saanut selville. Hän oli luullut että lapsi puhuu työmiehistä jotka työskentelevät päiväkodin vieressä. Jos tuollainen asia salataan, niin mitä muuta siellä tapahtuu päivän aikana mistä vanhemmille ei kerrota??!! Lisäksi tarhan portti on niin paska, että kaksi lasta oli onnistunut pääsemään ulos ja vieressä on todella vilkkaasti liikennöity tie. Onneksi eräs äiti oli kopannut lapset kiinni ennen kuin vahinko pääsi tapahtumaan ja vei heidät takaisin. Tästäkin vanhemmat olivat kuulleet omassa facebook-ryhmässään. Yhden porttin korjaus tai kunnon porttin asentaminen jämäkällä jousella ei voi mitenkään olla kalliimpaa kuin lasten henki, lasten jotka on uskottu vastuullisten ihmisten hoidettavaksi.

Tämän lisäksi mielessä kummittelee viime viikolla lukemani blogiteksti yhdestä päivästä eräässä päiväkodissa sijaisen silmin. Monet ystäväni jotka ovat lastenhoitajia ovat todenneet sen olevan todellisuutta päiväkodeissa...minä ehdin jo tuuduttautua siihen tunteeseen että on ollut todella paska päiväkoti ja toivottavasti omalle kohdalle ei käy näin. Nämä asiat koskevat syvälle tietenkin kun kyseessä on läheisen ihmisen rakas lapsi ja myös kun olen itse alkanut miettiä lastenhoitoa Kisulille ensi syksyksi. 

Virkamiehet ja poliitikot päivittelevät että korkeasti koulutetut äidit pitää saada takaisin työelämään, mutta miten helvetissä sitä uskaltaa luottaa lapsensa vieraan hoiviin jos ei olla rehellisiä ja Saatana, tehdä sitä ainoaa hommaa mistä maksetaan, pidetä silmällä niitä lapsia eikä unohdeta pihalle yksin!!!

Toki uskon, ettei pieni lapsi ollut edes havainnut olevansa yksin pihalla, mutta mitä jos mies ei olisi vienytkään omaa lastaan tarhaan? Kuinka kauan hoitajilla olisi kestänyt havaita yhden puuttuvan? Ja ymmärrän että virheitä voi sattua kenelle vain, mutta miksi, voi perkele, MIKSI ei vanhemmille kerrottu heti??

Ja se blogiteksti löytyy varmasti jos googletat Piia Collan, "Mitä päiväkodeissa oikeasti tapahtuu", en osaa linkata tällä pädi sovelluksella tekstejä :/

Edit. Kuulin juuri viimeisimmät käänteet tästä Helsingin päiväkodin touhusta, eli kaikki hyvin :) Tämä lapsi joka oli ollut pihalla yksin leikkimässä oli "karannut" ulos ja päiväkodin työntekijät tiesivät missä lapsi oli. He olivat antaneet lapsen leikkiä pihalla sen aikaa kun riisuivat muita lapsia. Mikä kuulostaa hyvältä, mitä sitä turhaan kaikkia lapsia kuumassa seisottaa. Toinen tapaus, jossa lapset olivat päässeet livahtamaan ulos oli ollut jonkun vanhemman syytä. Aikuinen oli päästänyt lähtiessään toisenkin lapsen ulos! Älytöntä, mitähän hänenkin päässään on liikkunut. Ajattelisi oman lapsen kohdalle! Sitten toinen vanhempi oli kopannut lapsen sisään tullessaan. Eli toivottavasti kukaan ei ehtinyt vetää hernettä yhtä syvälle nenäänsä kuin minä kun kuulin tästä :D 

Kyllä se vain nämä lasta koskevat uutiset koskettavat syvemmin nyt kun on omaa jälkikasvua. Olen myös huomannut että oma facebook-seinäni on täynnä lapsia koskevia linkkejä. Möh, näin ei pitänyt käydä. Piti sitten viikolla laittaa jotain muutakin ettei mene ihan höperöksi :) Eli tutkimus oluen palautusjuoma-käytöstä (tämä uutinen löytyy ylen sivuilta) :D Olut toimii kuulemma paremmin palautusjuomana kuin "viralliset palautusjuomat", amen afterskiille <3

Jotain uutta ja ihanaa

Löysinpäs aiivan ihanan mekon H&Mlta! Normaalisti en edes vilkaise tuohon väriin ja malliin päin, mutta onneksi myyjä toi sen minulle sovitettavaksi! En ole ostanut pitkään pitkään aikaan itselleni mitään, niin tämä oli ihana löytö :)

Nämä kuvat ovat viime keikalta ja ne otti ihana viulistimme Anna Luusua <3

Mulla oli ihan maitotyttö Hilja-olo, mutta nyt kun katsoo näitä otoksia, niin kertakaikkiaan ihana mekko :) Ja kaulassa on luksusta arkeen-koru. Olen ihaillut 2 Broke Girls(tyhjätaskut)-sarjan Carolinen kaulakorua pitkään ja lopulta tällainen löytyi Glitteristä, son iihana :) Yritän pitää sitä arkenakin niin ei ole niin homssuinen kalsari mama-olo :D

Kati sai paikalle kaksi kampaajaa, jotka tekivät meille kampaukset, mutta minun kampaukseni lässähti 5minuutissa :/ Ne ei ikinä ota tosissaan kun sanon että hiukseni ovat ohuet mutta niitä on helevetisti :( Empä tietenkään ottanut mukaan mitään hiusjuttuja ja olo oli aika paska kun katsoi tyttöjen ihania kampauksia. Onneksi oli sentään tuo panta!

Mutta itse keikka oli hauska! Nämä on niin taitavia naisia, Annette ja Kati, ja koko loppu bändi!

Pakko laittaa tänne loppuun kuva Twistereistä kun mulla oli vielä pitkä tukka, siihen ois voinu väkertää vaikka minkälaista nutturaa! But no, not anymore...pitääkö sitä alkaa taas kasvattamaan :) Olin myös suunnitellut että lopetan hiusten värjäyksen ja annan oman värin kasvaa (raskauden myötä mun tukka on toosi tosi tumma), mutta on tämä blondi niin kiva...Saapa nähä miten käy :)

Venlan pennut - varoitus, voi aiheuttaa koirakuumetta :D

Teetimme meidän Venla-neidillä pennut viime vuonna. Se käytiin astuttamassa joulupäivänä ja pennut saapuivat maailmaan Helmikuussa -14. Siitä tuntuu jo olevan ikuisuus, muistankohan enää edes kaikkea :D

Mulla oli viimeisiä yliopiston iltaluentoja sinä päivänä kun niitä alkoi pukkaamaan, Mies soitti luennolle että nyt niitä tulee ja laittoi kuvia <3 Taisimpa siinä hormoni-huuruissa tirauttaa pari kyyneltäkin ja näyttää pentujen kuvia kaikille jotka vain jaksoivat kuunnella :D Kaksi oli ehtinyt tulla ennen kuin ehdin kotiin. Kaiken kaikkiaan seitsemän kappaletta niitä tuli, yksi poika ja kuusi tyttöä. Mauno, Matilda, Muska, Malla, Minttu, Milla ja Martta.

Olin katsonut youtube-videoita koiran synnytyksestä etukäteen jotta osaisin toimia jos jotain tapahtuisi, mutta Venla hoiti kaiken itse. Alkupään pennuilla kesti puolisen tuntia tulla maailmaan ja loppupään pennut vain putkahtelivat. Me katsoimme aluksi että poikia olisi ollut kaksi, mutta Martta(josta piti tulla Martti) osoittautuikin seuraavana päivänä tytöksi :D

Venla ei päästänyt aluksi Almaa pentujen lähettyville, mutta hyvin pian Venla kävi vain imettämässä pennut ja hoitotyön suoritimme minä, mies ja Alma :D Toki jos ne inisivät se ryntäsi heti paikalle ja katsoi syyttävästi meitä, "Kenen syy tämä on että ne huutavat?" Pennut tuntuivat kasvavan silmissä ja pian meidän pitikin laittaa lisää aitoja pesuhuoneeseen etteivät ne karkaile! Aluksi meillä oli pentupesä saunassa laatikossa jonka mieheni teki. Kun ne lähtivät liikkeelle, saivat ne olla pesuhuoneessa myös. Kun pennut olivat...olisikohan 4-5 viikkoa päästimme niitä jo ulos ja voi hyvä tavaton sitä menoa! Loppuvaiheilla ne hävisivät kuin pieru saharaan, onneksi oli Alma paimentamassa :D Oli niin hassua kun ne halusivat hirveästi ulos ja kun avasin ovet ne juoksivat portaat alas ja kaikki menivät rivissä pissalle :) Kaikki pennut taisivatkin olla sisäsiistejä kun ne luovutettiin omistajille 7 viikon ikäisinä.

Mun lemppariksi nousi pieni Malla-rääpäle. Malla oli pennuista pienin ja huolehdin alussa että se saa tarpeeksi ruokaa. Se oli silti pennuista ensimmäinen joka alkoi kävellä ja uskalsi ekana ulos. Se oli aika lailla kaikessa ensimmäinen, niin aidan yli kiipeämisessä kuin erilaisssa tihutöissäkin :D Malla päätyi Venlan kasvatti-isän pojalle, metsästäväksi sohvaperunaksi :) Kuinka ihana rotu tämä onkaan, ulkona petoja ja sisällä maailman lempeimpiä koiria!

Toinen lemppari oli Milla, melkein suostuin kolmanteen koiraan Millan kohdalla! Se oli niiiiin lutunen. Se hakeutui aina erilleen muista nukkumaan ja kävi syömässä silloin kun ei ollut jonoa :D Milla oli toinen rohkea pentu (vaikka niin ne kaikki olivat) ja sekin päätyi hyvään kotiin, lapsiperheeseen Muhokselle. (Milla on noissa pentujen "ryhmäkuvissa" aina etummaisena)

Kaikki pennut saivat mitä ihanimmat kodit, ei olisi paremmin voinut mennä! Matildan varannut henkilö tosin osoittautui omituiseksi, joten mies ei myynyt Maddea sinne, vaan se päätyi ystäviemme perheenjäseneksi <3 Madde oli sellainen ihana pieni mussukka, alusta asti kovin rauhallinen ja kiltti. Pistin tämän kuvan fb-sivuille kun ystävät vielä empivät ottaakko koira vaiko eikö, muutaman päivän kuluttua kuului soitto :)

Martasta näki jo heti ensimmäisinä päivinä että siitä tulee pieni sisupussi! Oli myös jännä että Alma aina kuritti sitä, ei muita. Yhden kerran Martta ajoi niin Venlan kuin Almankin ulos kopista, pikku rääpäle!! Martta oli meillä pisimpään, se meni ruotsiin ja omistaja pääsi hakemaan sen vasta myöhemmin. Se oli meidän mukana mökillä pääsiäisenä. Äitini oli kerännyt kaikki matot pois ja oli jo huolissaan sen lorottelusta sisälle, mutta eihän se tainnut pissata kuin kerran kun kukaan ei hoksannut päästää sitä ulos leikin jälkeen. Ihanan kodin sekin sai <3 Omistaja laittaa meille aina välillä kuvia ja hyvin Martalla pyyhkii :) Viimeisin kuva taisi olla villisika jahdista. Martasta on tullut ihan samannäköinen kuin Venlasta.

Muska oli Miehen lemppari, se kävi meillä hoidossa alkusyksystä yhden viikonlopun ja voi mikä ihanuus <3 Hassua miten ne olivat ihan samanlaisia Venlan kanssa! Muskalla oli kaikkein poikkeavin väritys, ihan mahtava. Helkkari kun ei ole kunnon kuvia siitä, löytyy vain monen monituista videonpätkää.

Minttu oli oikea söpöliini, luulen että Mintusta tulee koko pentueen kaunein. Se oli kauhean rauhallinen ja tykkäsi hulluna olla sylissä :) Oli jännä seurata koiria pihalla kun keskenään samannäköiset pennut, Minttu ja Malla, Milla ja Martta sekä Madde ja Mauno liikkuivat monesti pareittain!

Mauno oli oikea jässikkä :D Se ei paljoa hätkähtänyt vaikka tytöt kävivät sitä repimässä, kun nukutti niin sitten nukuttiin. Mauno päätyi kans ihanaan kotiin tähän suht lähelle.

Kaiken kaikkiaan pentujen hoito oli helevetin raskasta! Ehkä siihen vähän vaikutti se, että olin raskaana, kävin töissä ja yritin tehdä kouluhommia. Joka yö me herättiin vuorotellen antamaan pennuille ruokaa ja siivoamaan p*skat ja k*set pois. Että se hajotti nousta! Kuukauden jälkeen, pentuja ei voinut enää teljetä saunaan siksi aikaa kun kävi suihkussa (Ne pirulaiset saivat oven auki :), jomman kumman oli oltava ulkona niiden kanssa. Tosin ihan loppuajasta ilmat lämpesivät niin paljon että pennut viettivät suurimman osan päivästään pihalla...Heh, sitten toimme niitä yksi kerrallaan mutaisina kylpyyn :D Päättelimme miehen kanssa että lapsi ei todellakaan voi olla nuin raskas ja meille naurettiin, "Odottakaa vain!" Mutta ei, lapsi on sata kertaa helpompi!

Vauva ja Venla

Venla-koiramme on ollut kerrassaan ihana Kisulin kanssa. Aina kun olemme kolmestaan kotona, tulee se ihan vauvan viereen ja ne alkavat yhdessä kieriskellä ja varmaan tuota leikkimiseksi voisi kutsua :D Ehkä Venlalla jäi jotain äidinvaistoja omista pennuistaan (En nyt muista olenko kirjoittanut siitä mitään tänne? Tarkistan ja palataan astialle)
Jälleen kerran kämäsiä kännykkäkuvia...

Näillä tytöillä on yleensä niin kova vauhti päällä, että kunnon kuvia ei ehdi ottaa :D

Täytyy sanoa että olen yllättynyt kuinka hyvin Venla on ottanut vauvan vastaan. Kun koko perhe on kotona, se tarkkailee vauvaa kauempaa ja jos joku vieras ottaa vauvan syliin alkaa se heti pitää silmällä pienokaista. Kun olen lenkkeilemässä Venlan kanssa ja jos vauva ei ole mukana, pitää Venlan käydä nuuskaisemassa kaikkia vaunuja, "ettei vain meidän vauva ole eksynyt teidän mukaan" :D

Jos harkitset metsästyskoiraa, niin länsisiperianlaika on mitä ihmeellisin kumppani kotiin ja metsälle <3

...mutta voi pojat se on herrrrmoja repivää kävellä vaunujen kanssa...tai Alman kanssa kolmestaan kun kummallakin on vielä metsästyskunto päällä. Venla nykäisi viime viikolla hihnaa ja kun en ollut valmiina meni minulla selkä :/ Pariin päivään en voinut nostaa vauvaa saatika kättä, piti hakea kipupiikit ja burana-kuuri :/ Mutta kaikki on taas hyvin ja tämä antoi minulle kimmokkeen saada selkä- ja vatsalihakset kuntoon ettei näin pääse enää koskaan tapahtumaan! Kuntoilua siis tiedossa :)

Isoja asioita

Mies päätti yllättää jouluna ja oli piilottanut kihlasormuksen majavannahkakinttaisiin :D

Yksi iso syy siihen että rakastan tuota metsuriseksuaalia niin paljon on sen huumorintaju <3 Tuumittiin tuossa kylläkin miehen kanssa että ei tämä ole kaiken sen hössötyksen arvoista. Yhdessä ollaan oltu kohta 7 vuotta, meillä on talo ja vauva joiden puolesta ollaan jo lupauduttu toisillemme. Minä en myöskään ole halunnut kirkkohäitä (enkeleihin uskova pakana) tai häitä ylipäätään, kaikki se hössötys vain ahdistaa. Ehkä karataan Vegasiin tai poiketaan kahvitunnilla maistraatissa :D Kai tämä on isompi juttu vanhemmille ja isovanhemmille.

Mutta kaiken kaikkiaan paljon mahtui isoja asioita viime vuoteen: vauva ja valmistuminen... ja kihlat. 

Joulu 2014

Tänä jouluna koristelimme kotiamme enemmän kuin ennen, ikkunalla olevien kynttelikköjen lisäksi ripustimme piparienkeleitä, virkattuja lumitähtiä, ja erilaisia joulukoristeita ympäri taloa. Tosin keräsin jo kaikki pois loppiaisena...paitsi kyntteliköt ja pihavalot, pakko saada valoa pimeyteen!

Nauroimme vanhan lapsuudenystäväni kanssa eräs perjantai, että ennen sitä oltiin baarissa, nyt istutaan ja askarrellaan :) Olen niin kiitollinen ihanista ystävistä, vanhoista ja uusista <3

Koristeet tietysti kruunasi joulukuusi joka oli perinteistä poiketen ostettu. Ystävä vinkkasi Bauhausin tuuheaakin tuuheammista kuusista ja totesimme että kaiken tohinan keskellä olisi helpompi käydä ostamassa kuusi. Siskoni perheineen tuli meille viikonloppuna ennen jouluaattoa ja olikin ihana koristella kuusi siskon vanhemman pojan kanssa.

Tästä eteenpäin Kisulikin alkaa ymmärtämään lahjojen päälle ja tulevat vuodet ovat varmasti ihania. Olemme aina olleet joulut miehen perheen luona ja oikeastaan parasta niissä ovat olleen lapsien riemu joulusta ja lahjoista, ja tietysti se kärty että koska saadaan lahjat :D Nyt tosin muut lapset alkavat olla jo isoja ja Kisuli saa yksin kaikkien jakamattoman huomion. Jänniä vuosia edessä <3

Villasukat ja kämmekkäät

Ekana kun kirjoitushommat oli paketissa kaivoin kutimet esiin, löyty kiva ohje lankakauppa titityyn sivuilta. Malli on nimeltä kastanjat ja olen nyt ihastunut ruskean eri sävyihin. Kantapää meni taas *turalleen kun en ole aikoihin kutonut. Pitää tehdä useampi pari kunnes se alkaa taas luistamaan.

Ohje oli alunperin kämmekkäisiin, mutta sovelsin sitä myös villasukkiin. Nuo lämmittää hanskojen päällä ja en ole kaivannut vielä lapasia. Yleensä vaihdan hanskat lapasiin jo hyvin varhain kun sormia paleltaa erikseen.

Kudoin villikset myös Kisulille samalla ohjeella, mutta jalkaterästä tuli liian pieni...olen tässä tuuminut jaksanko alkaa purkamaan kun toinen mummo on kantanut villasukkia meille urakalla.

Ohjetta ei tällä hetkellä löydy titityyn sivuilta kun niitä on vasta päivitetty/päivitetään, siellä tosin neuvottiin hakemaan ohje ravelryn kautta :)

And what it really looks like :D

Näin herrrkullisen ohjeen kinuskikissan blogissa. Rakastan piparminttua ja mansikkaa tuli syötyä yllin kyllin viimeisenä raskauskuukautena (Hain joka päivä vähintään 2l mansikoita, useina päivinä 4. Alkoi jo hävettämään kun sama myyjä sattui useamman kerran ). Kun varmistui että valmistun 19.12 ajattelin kokeilla jotain uutta ja tämä ohje tuntui helpolta.

Heh heh, todellisuus oli kylläkin tällainen :D Millä ihmeellä se on saanut nuo raidat nuin täydellisesti?! 

Maku ei voittanut valkosuklaa-mustaherukkakakkua vaikka mansikasta, vaniljasta ja piparmintusta pidänkin. Mansikansurvoksen raikkaus muuttui liivatteen lisäyksen jälkeen...teolliseksi. Ens kerralla kokeilen laittaa mansikan sijaan mustikkaa 😊

Kakku meni kyllä alas yhden päivän aikana 😄 ensin kaverit tulivat meille ja sitten illalla otimme loput mukaan vastavierailulle. Cristal Castellblanch toimi tosi hyvin tämän kanssa, nam!